v.1.08

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Joutavainen vastaa: Syntyvän kuun vastaukset

"Lämmin on kesäni päivä, oma koti lämpimämpi, vilu on olla pakkasessa, vilump on vieraan katon alla".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta kotiin, asumiseen, saunaan, kodinhaltijoihin, kotipyhäköihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Ei meillä surulla syyvä, ei eletä huolen kanssa, meillä syyvveä ilolla, remun kanssa reistatoa, näin meill on ikä eletty, polvi kaikki ponkaeltu".

     

SUOMALAINEN JA URALILAINEN KOTAPERINNE

1. asumiseen liittyvien tapojen taustalla on säältä suojautuminen.

2. säältä on haluttu suojautua etenkin talvisin (talviasunnot kesäasuntoja järeämpiä).

3. vanhimpina säältä suojautumisen eli asumisen paikkoina voidaan pitää puiden ja kallioiden muodostamia harjanteita, onkaloita, kielekkeitä ja luolia (suomessa tunnetuimpia susiluola).

4. uralilaisten kansojen asumuksia edustavat erilaiset puoliksi maahan kaivetut majat ja kevyemmät maan päälle pystytetyt kodat ja majat.

5. asumusten paikoiksi on valittu eläinten suosimia paikkoja (porojen pysähdyspaikat, lintujen levähdyspuut).

6. joen eli veden läheisyyttä on pidetty tärkeänä (perinteinen asuinpaikka joen valoisalla pohjoisrannalla, suin eli vastapäätä sivujoen suuta).

7. perinteisten asuinpaikkojen nimiä on säilynyt haltijoiden nimissä (sosva-joen-lähteiden-ukko, lyapin-joen-keskivaiheiden-akka).

8. uralilaista asumista voidaan jakaa kahden vuoden eli vuodenajan mukaan (kesäasuminen 1-3 perheen kotakunnissa, talvikyliin siirtyminen ensilumen aikaan).

9. talvikylinä ovat toimineet jokien varsille pystytetyt 1-7 perheen muodostamat sukukylät (päivän matkan päässä toisistaan).

10. talviasunnoiksi on rakennettu puoliksi maan alle kaivettuja ja maan päälle tolppien
varaan pystytettyjä majoja (uusitaan 7 talven välein, rakennetaan valmiiksi päivässä).

11. kesäasuntona on toiminut kota jonka osien nimiä voidaan johtaa uralilaisten kielten alkumuotoon kantauraliin asti (sanat tuhansia vuosia vanhoja).

12. kodan suosioon on vaikuttanut keveys, kuljetettavuus ja soveltuvuus pohjoisen elin- oloissa harjoitettuun ruuan perässä liikkumiseen eli jutaamiseen (kantasamojedin joto).

13. jutaamiseen kuuluva jatkuva leirin pystyttäminen ja purkaminen on tehnyt kodan eri osista pyhiä (jokaisella esineellä tarkoin määrätty paikkansa ja tarkoituksensa).

14. kodan luomaa pyhää tilaa voidaan ajatella "kehämäisesti" (elämän ylläpitäjä), "vaaka- suorasti" (päivän puoli, pimeän puoli), "pystysuorasti" (kotamaa=alinen, räppänä=ylinen), tulen mukaan (lämmön puoli, kylmä puoli), sukupuolen mukaan (miehen tila, naisen tila), sukulaisuuden mukaan (sukulaisen paikka, vieraspaikka) ja haltijoiden mukaan (haltijoiden tila, ihmisten tila).  


15. kotaa pidetään "elämää suojelevana kohtuna" jonka oviaukosta synnytään yhdestä olevaisuudesta toiseen (pimeästä valoon, levosta liikkeeseen).

16. kodanpaikan valintaan kuuluu monenlaisia taikoja ja tapoja joilla perheen ja maan haltijat saadaan hyväksymään asuminen (vaivaa nähdään myös tulen ja veden haltijoiden lepyttelyyn, tapoja kutsutaan tulijaisiksi tai tupaantulijaisiksi).

17. uralilaiseen kotipiiriin kuuluu kota / maja, kaksi tulisijaa (sisä ja ulkopuolella), kotaa ympäröivä pihamaa eli kenttä, kantojen päihin rakennetut aitat, kuivaustelineet, veden- ottopaikka, kotaa ympäröivät puut (perheen uhripuut) ja kauempana metsässä sijaitsevat sukupyhäköt (miehillä ja naisilla omat).

18. suomalaisen kota-asumisen keskeytti vieraisiin elinkeinoihin (maanviljely, karjanhoito) ja rakennustapoihin (hirsitalot) siirtyminen.

19. hirsiasumisen vieraasta alkuperästä kertoo rakennusten omituinen muoto (nelikulmioita) ja myöhäiset lainanimet (tupa=saksan stub, pirtti=venäjän pirti).

20. hirsiasumiseen siirtyminen muutti asuinkodan pihakodaksi josta tuli perheen hengellisen elämän keskus eli kotipyhäkkö (udmurtin kuala).

21. aitoina uralilaisina rakennuksina voidaan pitää kotaa, majaa, laavun tapaisia tilapäis- rakennelmia, kantojen päihin pystytettyjä aittoja ja alkuperäistä saunaa.

22. alkuperäinen sauna rakennetaan maapohjalle kumpareen tai kupolin muotoon (pajuista taivutettu kehikko peitetään nahoilla, tuohella tai turpeella, "paju puista vanhin" eli rakennuspuista).

23. saunaa pidetään pyhänä olevaisuuden tasoja (alista, keskistä ja ylistä) yhdistävänä paikkana ("puu löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, läpi reppänän rehuisen, läpi taivosen yheksän, läpi kuuen kirjakannen").

24. löylyä pidetään luojahenki Väinämöisen hikenä (ajatellaan valuvan maan kautta aliseen ja nousevan höyrynä yliseen, kylpeminen=kotoperäisiä rukoilun muotoja).

25. alkuperäiseen kylpemiseen kuuluu sopivan paikan etsiminen, pajumajan pystyttäminen, kiukaan kivien etsiminen, kiukaan lämmittäminen, vastojen valmistaminen, kylpijöiden kutsuminen, löylyn heittäminen, luojahenkien laulujen laulaminen, vastominen, hiljaisuudessa istuminen ja joessa vilvoitteleminen.

26. saunan eli hikimajan alkuperäistä nimeä voidaan etsiä volgalla käytetystä montsa-nimestä ja maja-sanasta (maa-sanan johdoksia, alkuperäisessä saunassa istutaan maassa, "maanjumalattaren povessa").

27. kodinhaltijoiden palvontaan on sekoittunut monenlaista alkuperää olevia tapoja ja uskomuksia (sielu-uskomukset kietoutuneet esivanhempiin ja sukuhaltijoihin liittyviin uskomuksiin).

28. vanhimpana perinteenä voitanee pitää kodassa tai reessä pidettyjä elävien ihmisten
sieluille valmistettuja "kaksoisolentoja" jotka viedään kuoleman jälkeen sukupyhäkköön (missä yhtyvät sukuhaltijoihin, elinvoiman syntyessä sukulaislapsiin).

29. metsäpyhäköissä palvottujen sukuhaltijoiden taustalla ovat puoliksi eläinhahmoiset sukujen perustajat ja suojelushaltijat eli toteemit (mansien huuhkaja-ukko Jipi-ojkan
ihmispäästä lähtevät suipot huuhkajan korvat).

30. sukuhaltijoita pidetään ihmislajin vanhempana, parempana ja puhtaampana muotona (polveutuvat suoraan luojahengistä, elävät kesät eläinhahmossa, talvet ihmishahmossa, voivat muuttua kiviksi ja puiksi).

31. sukuhaltijat edustavat jatkumoa, sitä-mistä-tullaan ja sitä-mihin-pyritään, syvintä mahdollista luontoyhteyttä, ykseyttä.


KODANPAIKKA

1. kodanpaikoiksi valitaan suojaisia aukeita ja tasaisia jokien ja järvien rantoja.

2. kodanpaikkaa valittaessa suoritetaan uhri Maan emolle.

3. talonpaikkaa tiedustellaan vuolemalla ilmaan ohuita lastuja (rakennus lastujen laskeutumispaikkaan).

4. talonpaikalla nukutaan yö ennen rakentamisen aloittamista (maanhaltijoiden toivotaan kertovan tahtonsa unessa).

5. talonpaikkaa etsitään kääntelemällä ympäri pihakiviä (jos alla muurahaisia tai muita eläväisiä paikka suotuisa).

6. talonpaikan soveltuvuutta päätellään muurahaisten väristä (mustat=voi rakentaa, keltaiset ja punaiset=ei sovellu rakentamiseen).

7. talojen alla olevia vesisuonia pidetään terveydelle vaarallisina (rakennukset kuiville paikoille).

8. talonpaikan soveltuvuutta selvitetään nukkumalla yö maan tasalla (nopea unen tulo=hyvä enne, "nukuttaa talossakin").

9. talvimajat rakennetaan jokien varsilla oleviin suojaisiin poukamiin (15-35 hengen talvikyliä).

10. kesäkodat pystytetään hiekkaisille rannoille ja päivänpuoleisiin rinteisiin hyvien pyyntimaiden lähelle (1-4 kodan ryhmiä).

11. kodan oviaukko suunnataan etelää ja perä eli pohja pohjoista kohti (etelä=kodan edessä oleva, pohjoinen=kodan pohjan suuntainen).

12. kodanpaikoiksi valitaan jäkälämaita ja jokien ja järvien päivänpuoleisia rantoja.

13. vanhoja asuinpaikkoja pidetään rakentamiseen soveltuvina eli maanhaltijoiden hyväksyminä (palaneet ja tuhoutuneet rakennukset jätetään rauhaan).


14. talonpaikkaa selvitetään jättämällä maahan rasiallinen muurahaisia ja ennustamalla seurauksista (jos pysyvät rasiassa tai tuovat paikalle lisää neulasia suotuisa, jos häviävät yön aikana asumiseen sopimaton).

15. talonpaikkaa tiedustellaan jättämällä maahan kolme tuohirasiaa ja toivomalla muurahaisten tuovan paikalle neulasia (hyvä enne).

16. talonpaikan soveltuvuutta selvitetään leipomalla kolme pientä ruisleipää, lyömällä
maahan puinen keppi, lausumalla rukous ja heittämällä leivät vasemman olkapään yli (jos laskeutuvat oikein päin hyvä enne).

17. talon suuntaa arvotaan pystyttämällä maahan neljä keppiä ja heittämällä pään yli emännän leipoma leipä.

18. marit valitsevat asuinpaikoiksi eläinten levähdyspaikkoja (lepoon ja nukkumiseen soveltuvia).

19. talonpaikkaa tiedustellaan kaivamalla maahan kuoppa ja lakaisemalla maa takaisin kuoppaan (jos sopii paikka rakentamiseen sopimaton).

20. talonpaikkaa selvitetään laskemalla maahan puun palanen ja ennustamalla seurauksista (jos alle tulee eläväisiä paikka sopiva asumiseen).

21. kotaa ei pystytetä hylätyn kodan paikalle (kodan kehikko jätetään pystyyn syntymän ja kuoleman kunniaksi).

22. kodan oviaukko suunnataan itää tai kaakkoa kohti (päivännousu).

23. talonpaikkaa voidaan tiedustella päivältä maahan polvistumalla (uskotaan luovan paikalle kirkkaimmat säteensä).

24. udmurtit uskovat eläinten ja lintujen paljastavan talonpaikan liikkeillään (tarkkaillaan mihin pysähtyvät).

25. "pantu on paikoille hyville, asetettu armaille, suin pantu sulajokkee, päin tuo päivän noissentaa" (talonpaikan kuvaus).

26. "mikä veikon olka-päällä, kirves veikon olka-päällä, mikä kirvehen kasassa, lastu kirvehen kasassa, mihin lastu sinkahtaa, siihen tupa tehtäköön, kuka seinät veistelöö, setä seinät veistelöö, kuka ikkunat koloopi, isä ikkunat koloopi, kuka pöyän pyhkäsöö, äiti pöyän pyhkäsöö, kuka lattian lakasee, siso lattian lakasee" (talonpaikan arpomista, rakentaminen yhteistyötä).

27. udmurtit selvittävät talonpaikkaa katsomalla enteitä palavista oljista.


28. "maahiainen maanlainen, vaarain ja vetten haltia, pyytäisin maata maatakseni, en ijäkseni vaan ajakseni", "izandaizet emändaizet, laskekat uöd magatta, suured i piened, i keskikiertahized" (makuupaikan pyytäminen).

29. talonpaikkaa tiedustellaan makaamalla yö sen puun juurella jonka ääreen halutaan rakentaa (haltijoiden vastaus unessa).

30. maanhaltijoiden tahtoa selvitetään nukkumalla yö ensimmäisen hirsikerran muodostamassa kehässä.

31. saamelaiset uskovat maan-alla-eläjien (mad-vuolas-jielli) viestivän tahtonsa asumisesta unissa (jos kielteinen siirrytään toisaalle).

32. talonpaikkaa tiedustellaan laskemalla kuusesta veistetty lastu joen vietäväksi (talo lastun pysähdyspaikkaan).

33. lempiporojen levähdyspaikkoja pidetään suopeina kodan pystyttämiseen.

34. talonpaikkaa tiedustellaan laskemalla jokeen hirrenpalanen, lastu tai puu-ukko (talo pysähdyspaikalle).

35. kodinpaikkaa etsitään hiihtämällä tai kävelemällä päivän matka (koti paikalle missä päivä alkaa laskea).

36. talonpaikka varataan eli suojataan iskemällä tuli elävän puun taulaan ja kulkemalla tulen kanssa alueen ympäri (toisen tavan mukaan heitetään paikan yli kivi tai kirves).

37. talonpaikkaa tervehditään laskemalla maahan lahja sanoin "terve maa, terve tanner, terveemmät tervehtijät".

38. asuinpaikan kelpoisuutta selvitetään maassa pyörivien hyönteisten väristä (mustat= hyvä enne).

39. talonpaikkaa etsitään heittämällä maahan kivi ja tarkkailemalla minkä värisiä hyönteisiä
kiven päälle nousee.

40. talonpaikkaa tiedustellaan hautaamalla maahan kolme kiveä ja katsomalla tuleeko kivien alle muurahaisia (maan väki).

41. karjalainen pirtti pystytetään aukean pohjoisreunaan tai rinteen etelään antavalle puolelle (päivänvalo). 

42. koivuista mäkeä pidetään haluttuna talonpaikkana.


43. järven läheisyyttä pidetään tärkeänä talonpaikkaa valittaessa (vesi, kala).

44. järvenrantaan rakennetun talon ikkunat suunnataan järveä kohti ("jotta on somempi kahtoo").

45. mäen päivänpuoleista rinnettä pidetään suopeana asuinpaikkana ("ei halla niin syvek").

46. pirtin peräikkuna suunnataan puolipäivää kohti (muut ikkunat niin "jotta päivä käyp ympär").

47. pirtti rakennetaan "päivään perin, suvea kohti, pitkin maata ja otshin suveh päin".

48. talonpaikkaa voidaan etsiä kääntelemällä kiviä (jos alla mustia muurahaisia munineen paikka "osakkahemp" eli onnekkaampi).

49. punaisia muurahaisia pidetään huonona enteenä asumiselle.

50. talonpaikkaa tiedustellaan pystyttämällä hankeen pitkä oksa tai keppi (jos kaatuu itsekseen hyvä enne).

51. lähteen läheisyyttä pidetään tärkeänä asuinpaikkaa valittaessa (veden tiedetään löytyvän sieltä "mis on paju", "mis utu pyssyy kauemman kesäl", "mis kohas kaste heinässä on kauemman").

52. hyvän talonpaikan uskotaan "höyrähtävän lämpimälle öisin".

53. mäkiä pidetään haluttuina talonpaikkoina (ohjaavat sade ja sulamisvedet rakennuksista poispäin).

54. mäkien pohjoisrinteitä vältellään kylmyyden vuoksi ("täs o halla vierahan").

55. mäkien etelärinteitä pidetään lämpiminä ja valoisina ("sulat päivärinnat").

56. notkelmia ja sammalmaita vierastetaan kosteuden ja hallan vuoksi.

57. järven läheisyyttä arvostetaan talonpaikkaa valittaessa ("järvi ko huoltaa lämmint").

58. mustia muurahaisia pidetään hyvänä enteenä asumiselle, mauriaisia huonona ("mauriaine majan muuttaa, muurahaine kokovaa").

59. kusiaisten uskotaan tuovan taloon riitaa eli toraa ("vihasii elävii").


60. talon lähellä sijaitsevaa muurahaispesää pidetään hyvänä enteenä.

61. talonpaikkaa etsitään nukkumalla maassa yö täysissä vaatteissa (jos haltija saapuu yön aikana istutetaan paikalle talon uhripuu).

62. vanhan isännän tai emännän kuollessa nukutaan yö talon uhripuun juurella (kuulostellaan maanhaltijan tahtoa asumisen jatkamisesta).

63. talonpaikkaa etsitään heittämällä keppiä (jos kepin pää osoittaa pohjoiseen maanhaltija vastustaa rakentamista).

64. kolmea ensimmäistä talonpaikalla vietettyä yötä pidetään vaarallisina (haltijan ei uskota saapuneen paikalle).

65. "läks on höyhen höytämää, kukon sulka suljamaa, höyhen lens sille moaalle, millä maall on puut punaset, puut punaset, maat siniset" (talonpaikan etsintää).

66. "suven suurilla jälillä, karhun kämmenpeän sijoilla, pohjais-puolella jokio, päivä puolella mäkie" (talonpaikan kuvaus).

67. "pohjoispuolella jokia, päiväpuolella mäkeä" (ihmisasutus joen pohjoispuolelle, eteläpuoli eläinten ja haltijoiden aluetta).

68. talonpaikka pyhitetään kiertämällä alue elävän puun taulaan sytytetyn tulen kanssa ja polttamalla paikalla tulta kolme päivää (haltijan uskotaan saapuvan unessa kolmantena yönä).

69. naispuolisen maanhaltijan uskotaan tuovan taloon kodinonnea, miespuolisen metsäonnea ja haltijaparin iloa ja hupaa.

70. talonpaikka pyhitetään nukkumalla maassa yö, odottamalla maanhaltijan ilmestymistä ja suorittamalla uhri ilmestymisen kunniaksi (haltijaa pyydetään vastaanottamaan lahjansa sanoin "Mannun ukko, Mannun eukko, Mainio manuen emäntä, Maan ehtoisat eläjät, Maan vartijat vakaiset, tullos nyt kullan muuttelohon, hopean vaehtelohon").

71. maanhaltijan ilmestymispaikka pyhitetään haltijalle (ei kuljeta, ei rakenneta).

72. hantit suuntaavat asuinmajan oviaukon jokea kohti (perheiden käyttämät metsäpyhäköt majoista yläjuoksulle päin).

73. "pertti on petäjikössä, kodini koivikossa" (haluttuja talonpaikkoja).

74. "heitän suoni, heitän maani, heitän hiekka rantaseni, vaihan valkehet veteni, muihin mustihin vesihin" (hiekkarannat ja kirkasvetiset järvet).


75. sanalla nummi (samojedin num) tarkoitetaan kodanpaikaksi soveltuvaa tasaista ja hiekkapohjaista kukkulaa tai mäenlakea (lähellä Numia eli Numalaa).

76. maanhaltijan hyväksyntää pyydetään sanoin "nyt olen minä tullu, uusi vieras tähän, Maan emä, manteren haltie, anna yön rauhus, päivän terveys, anna syyä syöntä-aikana, anna juua juonta-aikana, anna maata makoanta-aikana".

77. maata tervehditään sanoin "terve, Moaemä, Moaemä, kallis kandajani, ruskie moa i musta moa, terve, valgie moa, anna rauha tervehysi, anna rauha tervehysi uusill tulokkahill, ota omaksi, suvaitse i luubi".

78. saamelaiset pitävät päivänpuoleista rinnettä (baeive-radda) hyvänä kodanpaikkana
(valo, lämpö).

79. mansiperheiden suojelushaltijat (pupit) ottavat osaa asuinpaikan haltijalle järjestettyihin menoihin (osa uhratusta ruuasta perheen suojelushaltijoille, osa paikan haltijalle).

80. "terveh, moa, terveh, mantu, terveh, moa, manteren haltie, anna rauhaa, tervehyttä, elää moanpaikalla" (lausutaan "vereksil paikoil" asetuttaessa).

81. talonpaikka lainataan Maan emolta lahjoin (luvaten olla maalle hyvä).

82. helposti sydäntyvää Maan emäntää voidaan lepytellä sanoin "terveh moa, terveh manto, terveh tervehyttäjälle" (rakentaessa koetut ongelmat=haltijan tyytymättömyyttä).

83. hantit selvittävät leirin suuntaa heittämällä nuolenkärkeä.

84. hantit eivät leiriydy eläinten asuinalueiden tai pesien lähelle (tilaa molemmille).

85. selkupit rakentavat talvikylät pää ja sivujokien risteyksiin (vastapäätä eli suin sivujoen suuta).

86. selkupit nimeävät talvikylät sivujokien mukaan (kyliin muutetaan ensilumen aikaan).


87. nenetsit kutsuvat yhdessä jutaavien sukulaisperheiden muodostamaa leiriä nimellä nesy (suku=yerkar).

88. nenetsit kutsuvat rekikulkuetta nimellä argish (reki=khan, kulkuetta johtaa nuori tyttö miesten ajaessa sivuilla).

89. samojedien rekikulkuetta johtaa perheen emänainen (lapsi matkustaa toisessa reessä, naisten rekien selkänojissa pyhiä kuun ja päivän kuvia).

90. nganasanien rekiletkaan kuuluu 2-3 poron vetämiä miesten rekiä (iryanka), 3-5 poron vetämiä naisten rekiä (insyudakonto), poronnahoin (fantuy) peitettyjä tavararekiä (kunsyby´e), kotapuita kuljettava reki (ngyuyusya), kotapeitteitä kuljettava reki (diye) ja peti- tarvikkeita kuljettava reki (tobo).

91. "vaimot ja lapset ensimmäisissä ahkiois, kotapiljaset venyvät viimi ahkiosta" (kota-piljaset=kotapuut, ahkioiden järjestys sama kuin sukulaiskansoilla).

92. "taloja seihtemää asti yhessä kihelmässä" (kotoperäisten kylien koosta, kihelmä= ryhmä, rykelmä).

93. "se on oikein emäkyläläisiä" (emäkylä ja sivukylät, emäjoki ja sivujoet).

94. "käivät tarpomassa vähä ettäämmäl emämaast" (emämaa=kotiseutu, vrt. vierasperäinen "isänmaa").

95. "tää Iitti ol ennen emäpitäjä" (pitäjät ja emäpitäjät).

96. "veli kerto et häl löysi semmosen hiijen syväm mäjen johon hän aiko laittaat talonsa" (talonpaikkoja).

97. "nyt ne talot on taas erillään ninku ne on alumperinkin ollu erillään" (vieri viereen rakennettujen talojen vieraasta alkuperästä).

98. "se on suorah eteläh päij ja perä sit pohjasii" (talon suunta).

99. "tuo koskenalusta on jäätynny aivan umpehen ko nuin uhkuu kovasti" (sulana pysyvät koskenalat haluttuja asuinpaikkoja).

100. "ed nä päiväl laskua, ed päivän noisua" (huonosti valitulla talonpaikalla).

101. "mäen gukkula on godi tehty" (outona pidetty talonpaikka inkerissä).

102. "meijer rannal ov valkia liva" (rannat haluttuja asuinpaikkoja).

103. "meil oli ikkunad merre" (rantalaisilla meri päivää tärkeämpi).

104. "meil om mäem päl koid" (koti mäen päällä).

105. "meil om paljo pedäjäist metsä" (kankaat haluttuja asuinpaikkoja).

106. "kodi on tehty kuivalle pengerelle" (kodinpaikka).

107. "teijeh honehed on käbiäs paikka, kuivam pugram päl" (kaunis huone kuivalla kummulla).


108. "tehti kodi mäer rinta" (rintamäkeläiset).

109. "meil on taza randa, livapohja" (tasainen ja hiekkapohjainen ranta).

110. "meijjen kodi ov surem metsän sizäz" (rantalaiset ja metsäläiset).

111. "a ku meil ollid vesseläd rannad" (hyvän rannan tärkeydestä).

112. "se ellä ärez" (sisämaassa, kaukana joesta).

113. "järvirannaz da tulipielez, kaikiz vesselin elaigu siid on" (haluttuja asuinpaikkoja).

114. "siinä on hyvä dägälikkö" (leiripaikaksi).

115. "jylheiköl selläl elämmö" (jylhällä selällä, maan vai veden).

116. "juonnanda" (kulkea jonossa ahkioilla, sanan jutaa alkuperästä).

117. "kylmäni kun oli, nin siitä käytih tsunalla juontamah" (alettiin liikkua kelkoilla).

118. "regeh kannoimmo, da siit kodih juonnimmo", "juondajez vajoad riet pannah, ei sua täyzii regilöi panna" (juontaa=kuljettaa tavaraa rekien muodostamassa jonossa).

119. "junguralleh om piha, ei liga seizo" (kalteva pihamaa).

120. "hyö eletäh jogirannal", "dogirannaz eletäh" (jokien varsilla elävät suvut, vrt. Jokinen).

121. "venehel ollez on yks randu jogitsurah, toine moarandah päi" (joen myötäinen ranta ja maaranta, ihmisasutus jokirannalla).

122. "jogitsural on hieru" (kylä joen suuntaisesti).

123. "vihmui lumed otti, jeätandereks jäi piha", "jeätanner on, ei soa ni kävellä", "illenikäz om piha, seizoi ei soa pyzyö" (kodan ympärillä oleva jäätynyt alue).

124. "voaralaizet" (vaaroilla asuvat).

125. "midä sie haudasijah rubied elämäh" (kosteaan notkopaikkaan, vrt. Hautala).

126. "siä pidä elätelläkseh, kus parembi on" (jutaamisen eli vuodenaikojen mukaan elämisen perusajatus).

127. "miul on elännes sielä jover reunassa" (elänne, asuinpaikka).

128. "kuuvet eläjät oltih siinä niemellä" (kuusi perhettä, kotoperäisten asuinpaikkojen koosta).

129. "eleä ekotteli kotitörmälläh" (kotitörmä).

130. "aziett en lähe kyläh" (kylien vieraasta alkuperästä, nykyiset kaupungit).

131. "souva siitä meän rannan alattsi" (meiän ranta).

132. "alembazel puolel jogie seizou hieru" (ihmisasutus joen toisella puolella, toinen puoli varataan eläimille).

133. "ahoks kondu jiänyh" (asuinpaikkoja ympäröivät niityt ja aukiot).

134. "mibo kaivoloi teil, kaivandahinig on, vai silmäkaivo" (silmäkaivo eli lähde, juomaveden läheisyys).

135. "teil on hyvä eleä, k on kalasija" (kalapaikan tärkeydestä).


136. "kannarvikol elämmö" (kodinpaikkoja).

137. "kameikol elämmö" (kiviperäisellä maalla).

138. "kapakad om meän rannat" (kiviset).

139. "se kylä on metsän kesses" (metsäkylät).

140. "joven da dorogan keskez on riihi da kyly" (joen ja tien välissä).

141. "se kylä meän kyän ker kohakkah, jogi välis" (jokikylät).

142. "koikaz on se taloi, viis kodie on" (talo johon kuuluu viisi kotia).

143. "koikaz on se taloi, yhten levon oal erize perehed" (kaksi perhettä saman katon alla).

144. "koinsija on kaunehel kohtal täz" (kodinsija).

145. "koinsija on ylähäzel kohtal" (korkealla kohdalla).

146. "kohtutsural meid eletäh" (vastarannalla).

147. "häi eläy kohti meih" (vastapäätä).

148. "jogo tuldih kohtoveh kerähmöh" (vastarantalaiset kokoukseen).

149. "sarai on joven kohtaz, jogie vaste" (sarai eli lato).

150. "teätän talon kohassa mejän talo oli" (samoille paikoille rakentaminen).

151. "miän kylä on hyvällä kohalla" (hyvän kohdan valitseminen).

152. "kohtaz astuu, toizel tsural" (kohta=vastaranta, tsura=puoli).

153. "kohtaz ehätimmöz" (tulimme vastarannalta).

154. "meän kodi on koivikos" (kodinpaikkoja).

155. "mejjän konnunaloa on järvem piäs säh" (järven päähän saakka, konnunala=pihapiiri).

156. "kylä on tuaz lähil, ga minä sih kyläh ni konzu vi en ole käynnyh" (kylien vieraudesta).

157. "kosken korvas ku eläd, ga ainos kohu kuuluu" (meluisa kodinpaikka).

158. "tämä pertti unda korotuttoa, ei anna ni moata" (uniongelmat huone enne, parempi vaihtaa paikkaa).

159. "miula oli nellä viis kovaista siinä kangahalla" (4-5 kotaa, kotakangas).

160. "kossennissaz om meäm mökki" (mökinpaikkoja).


161. "kodiryhjy" (talojen ryhmä).

162. "kus kyläz eläd" (missä kylässä).

163. "männäh semmoseh kauneheh merenlahteh, kuhu voit elosijan loatie" (haluttuja kodinpaikkoja, meri=suuri järvi).

164. "kukkural elää" (kukkulalla).

165. "Rauvallambi, kumbi oli kylän alla" (veden ääreen rakentaminen).

166. "kudamoa kyleä oled" (mitä kylää eli sukua).

167. "kustaba sie olet" (olla jostain, olla jotain).

168. "Tuhkalazen mökki on karulla mualla, kannarvikko kazvau ymbärih" (mökinpaikkoja).

169. "juaman kyllez eläy" (jaaman eli tien vieressä).

170. "Loginkylä on kylgikylä" (syrjäkylä).

171. "kylävälim päiväz matkoaa" (kylien välisestä etäisyydestä).

172. "elä kyläyvy, tule teräväiseh poikes" (nopeasti pois, kylien vahingollisesta luonteesta).

173. "kyläne" (pieni kylä).

174. "kyläkeskem päiväz astun" (kylien välin).

175. "paremb on paha kodi, mikui hyvä kylä" (omat kodit, vieraat kylät).

176. "kylän ilo, koin kondii" (kylillä käyvä mies).

177. "tulgua kylänkeskeh" (kylän keskellä pidettyyn kokoukseen).

178. "kylämpaginoi ei pie uskuo" (kylänpuheita, vrt. "uutiset").

179. "kyläsyömisty syöz, omoa syömist ei pie" (kylän ruuat ja omat ruuat).

180. "kohtalaine" (vastarannalla asuva).

181. "kentti" (joen tai järven rannalla sijaitseva kodanpaikaksi valittu kuiva ja tasainen nurmi tai hiekkamaa).

182. "hukantakkuo niillä kentiköillä kazvau" (hukantakkua eli ukonpartaa).

183. "kenttiheiny" (kotakentillä kasvava heinä, kankea ukonparta).


184. nenetsit kutsuvat rekikuntaa nimellä argish (rekien muodostama letka).

185. nenetsit jutaavat n. 5 tuntia päivässä (matkan aikana pysähdytään 3-4 kertaa,
reitti sama joka vuosi).

186. nganasanit jutaavat 3-4 toisilleen sukua olevan perheen kotakuntina (jokaisella perheellä (4-8 ihmistä) oma kota).

187. sanalla wop tarkoitetaan lumeen kaivettua nukkumakoloa (mansin vapi), lumessa yöpymistä toisiinsa kääriytymällä (hantin jol-wapiji), turkiksiin kääriytymistä (nenetsin waw), nukkumapaikkaa tai leiriä (enetsin baca), makuusijaa (nganasanin boba), istuma- paikkaa (selkupin kuopto), yhdeksi yöksi tehtyä väliaikaista leiriä (selkupin kopte)
ja metsään tehtyä nukkumapaikkaa (kamassin bapu).

188. sanalla palva tarkoitetaan kylää ja taloryhmää (hantin puyol, mansin pawol, unkarin falu).

189. sanalla nuokahtaa tarkoitetaan pysähtymistä, levähtämistä, huilaamista ja torkahtamista (mordvan nuvse, hantin noyol, mansin nunt, unkarin nyug, nuokahti=aika levätä).

190. sanalla nek tarkoitetaan polkua, jälkeä, uraa, talvipolkua ja leveää polkua (hantin nin, nenetsin nedarma, kamassin normi).

191. sanalla onkalo (kantauralin wonki) tarkoitetaan talon päädyssä olevaa koloa (viron ungas), luolaa (saamen vuoggo), pesää (saamen vuonk), kiven alla olevaa koloa (saamen vuogka), maassa olevaa koloa (hantin wonx), hautaa (hantin wanxe), syvää kuoppaa (mansin wonko), luolaa (nenetsin wank), suurta kuoppaa (enetsin baggo), pesäkoloa (nganasanin banka) ja pientä kuoppaa (selkupin qoqqa).

192. sanalla kolo tarkoitetaan lomaa, rakoa, halkeamaa, aukkoa ja lohkeamaa (saamen kallo, komin kolas, hantin xol, vrt. pesäkolo).

193. sanalla kylä tarkoitetaan asumusta, kotia, taloa, talojen rykelmää, vierailuaikaa ja jutteluaikaa (viron kula, saamen galli, mansin koäl, vrt. kyläillä).

194. sanalla katu tarkoitetaan porojen laidunta, laidunmaata ja talvilaidunta (saamen guotto, nenetsin xadu, nganasanin kotukie).

195. sanalla juntu tarkoitetaan polkua, reittiä, uraa ja puuhun lovettua viittaa (hantin juc, mansin jos, vrt. Juntunen).

196. nganasanit kutsuvat yhdessä jutaavia 5-7 perheen muodostamia pyyntikuntia sanoin malir ja maia.

197. nganasanien rekiletkaan (reki=kanta) kuuluu kendusa (kevyt reki jolla kuljetetaan kotapeitteitä ja petivaatteita), kunsuma (naisen rekeä muistuttava tavarareki), nadumie (koristeltu naisen reki jossa korkea selkänoja), nuuse (kodan salkoja kuljettava reki) ja suojundu (tavarareki).

198. nenetsit valitsevat leiripaikan jäkälien mukaan (paikkoja joihin porot pysähtyvät syömään).

199. nenetsit iskevät leiripaikan keskelle porojen ajamiseen käytetyn kepin (khorei, kepin kohdalle ensimmäinen kota).

200. nenetsit järjestävät reet puoliympyrään kodan ympärille (naisten reet ja tavarareet etupuolelle, miesten reet ja haltijareki takapuolelle, haltijareki kodan keskustaan osoittaen).

201. nenetsien käymälät sijaitsevat kaukana leiristä (miehillä ja naisilla oma paikka).

202. nenetsit kutsuvat rekiletkaa sanalla anas (naisen johtama).

203. nenetsit antavat porojen valita leiripaikan (mihin pysähtyvät syömään).

204. nenetsit kutsuvat kylää sanoilla asy ja yässy (vrt. asua).


205. nenetsit kutsuvat avantoa ja lähdettä sanoilla nierme ja nermq.

206. nenetsit kutsuvat luolaa sanalla taalje.

207. nenetsit kutsuvat kotien muodostamaa leiriä sanalla myadyrma (mya=maja, kota).

208. nenetsit eivät pystytä kotaa jäkälien (niada) päälle (muuten jäkälän henki (niada khekhe) suuttuu).

209. nenetsit kutsuvat rekien muodostamaa letkaa sanalla miud (kahdeksan rekeä / letka, letkaa johtaa perheen nainen).

210. nenetsit lyövät porojen ajamiseen käytetyn kepin (tiur) kodan keskipaikan kohdalle, ajavat reet kodanpaikan ympärille ja päästävät porot vapaiksi (valjaiden irrottaminen miesten työtä).

211. selkuppien talvikylä koostuu 2-4 joen törmälle kaivetusta talvimajasta (hiekalla tai turpeella katettuja).

212. selkuppien jokikuntaan kuuluu kymmeniä sukua olevia perheitä jotka käyttävät yhteistä pyhäkköä (ylävirrassa) ja kalmistoa (alavirrassa).

213. selkupit kutsuvat jokikunnan johtajia sanoin kok ja sengira (vrt. kokka, kokous).

214. selkupit kutsuvat jokikunnan aluetta sanalla pontar (reuna).

215. selkupit kutsuvat jokikunnan kokousta sanalla takol.

216. selkupit jakavat maita perheiden maihin (çevcom), yhteisiin pyyntimaihin (matarym, kaukana asutuksesta) ja yhteisiin jutaamismaihin (edika-da-conje).

217. sanalla säla tarkoitetaan rekien lastaamista ja tavaroiden nostamista rekiin (kanta- uralin säli, selo).

218. sanalla juta tarkoitetaan kotatarpeiden ja irtaimiston pakkaamista rekiin (kantauralin jutta, joto).

219. sanalla saxi tarkoitetaan perille saapumista (kantauralin laqo, laqa).

220. udmurttien heimot koostuvat 10-30 sukukylästä joilla on yhteinen perustaja ja suojelija (heimototeemi).

221. udmurtit kutsuvat totemistista sukua sanalla mer (vrt. Meri, Mervi, Merinen, Meriläinen).

222. nenetsit kutsuvat reellä ajamista sanalla ädda.

223. nenetsit kutsuvat rekeä sanoilla kod ja kodu.

224. hantit kutsuvat 2-3 majan muodostamaa kylää sanoilla aj puyol jay (yhden kylän väki, joen tai järven rannalla, asukkaita 10-15).

225. hantit kutsuvat jokivarsilla asuvia jokien nimien mukaan (äs jay (ob-joen väki), waya jay (vakh-joen väki), wat joyen jay (vasyugan-joen väki)).

226. hantit kutsuvat ihmisten asuinpaikkaa sanalla put (yhdistetään toteemin nimeen, shapartki put, sammakon väen paikka).

227. nenetsit merkitsevät leiripaikan viemällä porojen ajamiseen käytetyn kepin (horei) lähimmän kukkulan päälle (toisen tiedon mukaan keppiin sidotaan valkoinen nahka, voi olla myöhäistä perinnettä).

228. hantit kaivertavat viittoja (juh pos) puiden kylkiin ja irtonaisiin kuoriin (sisältävät käden kuvia, perheiden tunnuksia ja liikkeistä kertovia viestejä).

229. mansit kaivertavat yöpymispaikkana käytetyn puun molemmille puolille perheen tunnukset ("niin monta lovea kuin yöpyjiä").

230. hantit käyttävät viittoina oksille nostettuja jäkäliä ja sammalia, puihin veistettyjä lovia, puista taitettuja oksia, oksille nostettuja keppejä ja oksilta poistettuja lumia.


231. mansien talvileiriin kuuluu uusi ja vanha asuinmaja, sauna, aitta, suojelushaltijan puu, kalmisto, järvi, uhritulen sija ja uhripuita (leiripaikkoina jokirannat, metsänreunat ja soiden ympäröimät kuivat saarekkeet).

232. komit kutsuvat jutaavien perheiden reittiä sanalla vörga.

233. komit jutaavat tuttujen jokien, järvien ja soiden kautta kulkevaa reittiä (vieraita maita vältellään).

234. komit kutsuvat matkan puoliväliä sanoilla dzhyn tui.

235. komit kutsuvat 5-7 reen muodostamaa kulkuetta sanalla argashi.

236. moksalaiset rakentavat kylät jokien varteen (hyville kalapaikoille).

237. marit kutsuvat kylää sanalla jal (jalnak=eläin).

238. marit kutsuvat tietä sanalla korno.

239. marit kutsuvat laumaa ja tokkaa sanalla kiito (vrt. kiitos, kiitää).

240. marit kutsuvat rekeä sanalla ter (vrt. terve).

241. udmurttien mukaan alkuheimonsa liikkuivat "ruuhilla ja porojen vetämillä
pitkillä puilla" (vastakohtana etelästä tulleet kansat jotka liikkuivat hevoskärryillä
ja purjeveneillä).

242. udmurtit kutsuvat sukukyliä pesiksi (Ivzkar, Ivz-joen pesä).

243. udmurtit kutsuvat kyliä johtavaa vanhimpien neuvostoa sanalla kenesh.

244. udmurtit kutsuvat kylien välistä avunantoa sanalla veme (vrt. veljet).

245. udmurtit eivät puutu toisten kylien asioihin (ellei pyydetä apuun).

246. komien mukaan alkuheimonsa elivät maanalaisissa majoissa ("kalaa ja lihaa syöden").

247. komit kutsuvat sukukyliä pesiksi (Kudym kar, Kureg kar).

248. hantien jokikunnilla (iokh) on yhteiset kalastus ja metsästysmaat ja omat osuudet sivujoesta (yhteis ja yksityisomistusta).

249. hantien kylään (yksi tai useampi suurperhettä) kuuluu asuinmajoja (joka perheellä oma), ulkorakennuksia, 1-2 aittaa, ulkona oleva saviuuni, kesäisin käytetty tulisija ja puisia telineitä astioita ja työkaluja varten (yuganin hanteilla 29 tällaista kylää joissa asuu 605 ihmistä, n. 20 ihmistä / kylä).

250. hantit kutsuvat periytyviä maita sanalla ugodie (vrt. karjalan uhoza=takametsä).

251. saamelaiset jutaavat kesällä perheittäin ja kerääntyvät yhteen talveksi (kaksi perhettä voi liikkua yhdessä jos ovat läheistä sukua).

252. saamelaiset kyläilevät toisten perheiden luona (lahjoja vieden).

253. saamelaiset kutsuvat talvikylää nimellä sijdd eli siita (koostuu sukua olevista perheistä ja näiden pyyntimaista).

254. saamelaisiin siitoihin kuuluu Suonnjelsijdd (suonjoen siita) ja Peäccam sijdd (petsamon siita).

255. saamelaiseen rekiletkaan kuuluu raidogeres (tavarareki), lohkkegeres (kannellinen ruokareki) ja vuodjingeres (ihmisiä kuljettava reki).


256. saamelaiset kutsuvat rekiletkaa sanalla raidu (suomen raito, pidetään lainasanana).

257. saamelaiset kutsuvat suurta kolmen poron vetämää rekeä sanalla sani (pidetään myöhäisenä keksintönä).

258. saamelaiset kutsuvat kylää, leiriä ja sukua sanalla sijjt.

259. saamelaiset kutsuvat tietä sanoilla keajjn ja luodda.

260. saamelaiset kutsuvat polkua sanoilla junn ja poalkas (vrt. Juntunen).

261. saamelaiset kutsuvat satamaa sanalla sattk (rantautua=seajjve).

262. saamelaiset kutsuvat porotokkaa sanalla binna.

263. saamelaiset kutsuvat hiihtämistä sanalla cuoigat.

264. saamelaiset nimeävät talvikylät (sijdda) sijainnin mukaan (joki, järvi).

265. saamelaiset kutsuvat periytyviä kalastusmaita sanalla kudda (jaetaan perheen käyttämiin ja "varalla oleviin" eli vanhimmalle pojalle periytyviin).

266. sanalla ura tarkoitetaan polkua ja tietä (saamen oarre, mordvan uraza, vrt. ura urkenevi).

267. sanalla neks tarkoitetaan jälkiä, polkua, tietä, hirvien polkua, eläinten polkua ja talvipolkua (hantin nin, niyot, nenetsin neda, nedarma, kamassin normi).

268. sanalla pänt tarkoitetaan polkua, risteystä, tienhaaraa, jälkiä ja vaatteiden viivamaisia koristeluja (koristelut=polkuja, komin pad, hantin pent, vrt. pentti).

269. sanalla polku tarkoitetaan poljettua kohtaa (suomen polku), maahan tai lumeen poljettua uraa (hantin poyol), pieneen jokeen laadittua patoa tai porttia (hantin poxot), kalapatoa (mansin puwlol), siltaa (nenetsin pul, enetsin fudu) ja joen yli kaatunutta tai kaadettua puuta (kamassin pulu, selkupin pelli, nganasanin fuli).

270. sanalla taiva tarkoitetaan aluetta, seutua, paikkaa, maata ja ajanjaksoa (saamen taiwa, hantin tayi, unkarin taj).

271. sanalla tar tarkoitetaan kodin ympäristöä, lähellä olevaa ja vastapäätä olevaa (marin toran, udmurtin doro, mansin tark, vrt. sukunimi tarkka).

272. sanalla tärjä tarkoitetaan työreen rimoja tai pohjaa (suomen tärjä), juurista tai oksista punottua koria (viron tari), rekeä (marin tir), tulisijan pohjapuita (hantin taros) ja vierekkäin olevia asioita (mansin tares).

273. sanalla utka tarkoitetaan jälkiä, reittiä, polkua, vesistöjen välistä kangasta tai salmea ja vesistöjen välistä kulkevaa polkua (hantin oxot, mansin axt, unkarin ut, nenetsin nut, enetsin uri, nganasanin noaja, selkupin watta, kamassin azi).

274. sanalla wuj tarkoitetaan alueen keskipistettä, puolta, rajaa ja päätä (komin vijta, mansin wejol, vrt. viitta).

275. sanalla en tarkoitetaan paikkaa, kohtaa, seutua, suojaisaa paikkaa ja piilopaikkaa (udmurtin in, unkarin eny).

276. sanalla latu tarkoitetaan lovea, viiltoa, jälkeä, suksien jälkiä, hiihtopolkua ja maassa tai puussa olevaa uraa tai syvennystä (saamen lahtto, marin lodo, komin lu). 

277. sanalla pukt tarkoitetaan jonkin ohitse, läpi tai kautta kulkemista (saamen bokte, marin pokten, vrt. putkahtaa).

278. sanalla sire tarkoitetaan paikkaa, sivua, reunaa, äärtä, paikkaa johon siirrytään ja paikkaa johon porot siirtyvät (suomen siira, viron siirda, mordvan sirä, sanan siirtyä
alkuperästä).

279. sanalla tora tarkoitetaan yli menevää, poikki menevää ja joen yli menevää (joet heimojen rajoja, ylittäminen johtaa torailuun, saamen doares, mordvan torks).


280. "nägyjäl kohtal kodi loikottau" (vrt. suojaisessa kohdassa).

281. "siitä tsunam peräh sivotah ne, hiihnoista ne porot, ta toas tsuna ta toas poro ta, niin tä niin" (rekiletka, tsuna=kelkka).

282. "niityt ollah lähembän, a suot ollah loitomban" (kodin sijainnista).

283. "nagriskuoppu laitah rindiel, kuh ei vezi nouse" (varastojen sijainnista).

284. "tässä pädöö möhöttiä" (hyvä lepopaikka).

285. "mänömatkal ota regeh" (yhdessä matkaaminen).

286. "menomatk om meil suodu myö" (meno ja paluumatka).

287. "urostsura maltau venakse, a naistsura ei malta" (kylän miehet puhuvat venäjää, kylien ja kaupunkien vieraasta alkuperästä).

288. "rungoa poltetah mägikyliz" (kaskea mäkikylissä eli venäläisten kylissä, uralilaisille kansoille puut=pyhiä haltijoiden sijoja, pyynti ja maanviljelyskansat kaikessa toistensa vastakohtia).

289. "mäne sie, mie myössyn" (myöstyä eli palata takaisin).

290. "häi lähti jaamaa myöte astumah" (jaama=polku, tie).

291. "muuttavui toizeh kohtah elämäh" (elää kohtaa).

292. "sil kohal on aiga hyvä eleä, kui om mustoa kudzoihutta" (mustat kusiaiset hyvä enne, lempeitä, eivät pure).

293. "oma mua om mandzoihud, vieraz mua om mustoihud" (asuinpaikat metsämansikoita kasvaville maille, kuivan maan marjoja).

294. "muolas koht on netse, eigo voiz netsih kohtah mennä miehel" (kaunis kohta asuin- paikaksi, mennä miehelle=mies tulee neidon luokse).

295. "moailma, täkäläini valkevus" (maailma=tunnettu maa, paikat joissa on kulkenut).

296. "maailmas kävelles saat kaikkee nähtä" (kävellä maailmaa).

297. "ollougo sinne muamatku vai vezimatku" (maa ja vesimatkat).

298. "mie muansilmiä katson" (tarkastan maata asumista varten).

299. "leppiä kuz on enembäl puolel, se om muansilmälleh" (liian vetistä maata asumiseen, paikan valitseminen puiden mukaan).

300. "ku ruvetah kodie luadimah uvvel muasijal, sit kivilöi nostellah da suoritetah, muatah yö" (nostellaan kiviä ja maataan yö, haltijan vastauksen uskotaan tulevan unessa).

301. "moatiloa hyveä pidäv ettsie koin loadiez" (hyvän tilan etsiminen, vrt. vierasperäinen maan ostaminen eli toisten ihmisten kodin tarpeesta hyötyminen eli maattomien pakottaminen kaupunkeihin).

302. "täl mual pädöy eliä" (hyvä kohta).

303. "oma moa mandzoi, vieraz moa mustoi" (mansikka=kangas, mustikka=korpi).

304. "mettsäpertti oli uuzi, korgiella särkällä lammin rannalla" (särkkä=kuiva hiekkamaa).

305. "emmo kehtannuh tulla kodih, mettsyperttih däimö yökse" (metsäpirtti=paikka missä yövytään pyyntimatkoilla).


306. "hejjän taloi on mäinotsal" (mäkeläiset).

307. "metsäkäz on kondu" (metsän keskellä oleva koti).

308. "meil on kaikki matassa, meil om pannut, meil or ruuvat, meil on kaikki" (kevätleiriin siirtyminen).

309. "dogo vaara matkaau sujesta pohdazeh" (näkyy suvi-pohjoissuunnassa, vaarojen mukaan suunnistaminen).

310. "pädöö nygöi matkata leiletteä hyväl seäl" (ilmojen mukaan matkaaminen).

311. "elgyä seizattakkua matkuajua, ana mänöy rauhassa" (jalan matkaamisen pyhyydestä,
vrt. elämän vastaisilla häkäpöntöillä matkaajat).

312. "manderez olimmo syömäs" (saarelaiset).

313. "manderez i on äijiä paremb eliä ku suarez" (manterelaisten mielestä).

314. "manderez olin käymäs" (voihan tuolla käydä).

315. "souvamma soaresta mandereh" (saarelaisten elämää).

316. "vieraz moa mussikkane a oma mantzikka" (omat kangasmaat).

317. "muad i mannud, koid i konnud" (mantu ja kontu-sanojen alkuperästä).

318. "meri pauhaa ylen äjjäl, ei saa ni läz lähetä" (meren äärellä asumisesta).

319. "miuh luottavui, mius soav venehen Joakkolah käyvä" (joutsenten suosima lahti vai vanha sukukylän nimi, jaakko=joutsen).

320. "myö elämmä lotkossa" (lotkossa eli notkossa).

321. "kodi seizou lodman reunal" (vähän parempi paikka, voi sortua).

322. "mejjän kodi on loitombi, emmo sih kyläh myö jiä" (kylien vahingollisesta luonteesta, tuhonneet jo monta sukupolvea suomalaisia).

323. "luajin liskan puuh" (liskan eli pilkan, omat viitat).

324. "kui liennetto työ mejjän rannale tänne libunnuh" (meiän ranta).

325. "miän uhozall on äijä linduo" (uhosalla=takametsässä, jokaisella perheellä omat metsät ennen valtaapitävien suorittamia "isojakoja").

326. "tänäpäi libo huomei lähtemmö" (ilmojen mukaan lähteminen).

327. "lieterannal pädöy kezäl eliä" (kesät hiekkarannalla, alkuperäisen kiertävän elämäntavan jäänteitä).

328. "lieterannal on hyvä kezoida kylbie" (uimapaikan läheisyys).

329. "siinä niinkul leväheltih, kum matattih" (suuren puun alla, vrt. omituiset orjatyöllä pyöritetyt "huoltoasemat").

330. "käytih siih levähtämäh kun souvettih" (oman matkaamisen luonteesta).


331. "vain se kun oli semmoni levällini, kuta missäi, eri paikassa elettih" (talot levällään,
oma asutus=harva-asutusta).

332. "tulipalo ei sidä polta, se kylä on levälleh" (omien kylien rakenteesta, vrt. vierasta alkuperää oleva vieri viereen eli teiden viereen rakentaminen).

333. "siid on niitul mejjän lebävyskohtu" (jokaisella perheellä omat lepopaikat).

334. "siid on hyvä lebävökohta pilvizez da tuuli koskoo" (varjoisa ja tuulinen kohta, kesällä ja talvella eri lepopaikat).

335. "voithan vestiä tuola lassuksella, jottei koko piha ruhkauhu" (lassus eli veistopaikka,
jokaisella työllä paikkansa).

336. "lasteikko" (lastumaa, pihamaa).

337. "el lähe lapil lavuilla, kotapojam polkuloilla" (vieraita latuja eli asuttuja maita vältellään).

338. "mie siidä lausta poikki hiihin" (hiihdin ladusta poikki, ei kuulu tapoihin).

339. "suksiladu moin on dorogaine sinne mettsäh kaidu" (metsään johtava latu,
vuodenaikojen mukaan liikkuminen).

340. "regyön ladu" (rekiladut).

341. "lajjembaine taloi" (laitimmainen, vrt. Laitila, Laitinen).

342. "järvem pindazez elämmö" (järven pinnan tasalla).

343. "jovem pindaizez eletäh juuri, otsin jogeh päi" (joen pinnan tasalla, jokea kohti).

344. "pietymmä vähäzeksi aigua da keitämmä tsuajuo" (pysähdymme ja keitämme teetä, omaa eli kiireetöntä liikkumista).

345. "siitä oli toas pikkuni matka jokie, siitä oli Venehlampi" (omat asuinpaikat, 
vrt. omituinen "teiden varsilla asuminen").

346. "pistäm pilkat pihjaloih, rastit voarojer rakoih" (omat tienviitat, tietäjä Joutavainen kulkee vesistöjen ja vaarojen mukaan, suurilla kankailla päivän mukaan).

347. "pilkad laittih puuloih mezal ollez, koja nillattih kirvehel" (mezal=metsällä, koja=kuori).

348. "metsäz loajid itsel pilkkunokkohon" (pilkoilla merkityn polun, ansapolun merkiksi vai oudossa metsässä liikuttaessa).

349. "ka meän kylässä ni ket ei ollun, kun oli pieni kylä" (muutaman talon muodostamat
sukukylät, käytännössä haja-asutusta).

350. "peähimmäini talo" (päähimmäinen eli laitimmainen).

351 "vain se peälikkö peäsi uimalla Kirvessoareh" (päällikkö eli kyvykkäin).

352. "sanal on peällikkö, hänen sana peäl jeää" (kenen sana jää päällimmäiseksi,
päällikkyyteen yhdistetään ruumiillista ja henkistä kyvykkyyttä).

353. "kuusem persieh loajittu" (kota).

354. "ta kun ei ollum mitänä missä moata, puum persiessä vain oltih" (puut=vanhimpia suojia).

355. "kahen kallivon kesessä, pajupehkom persiessä" (kalliot=vanhimpia suojia).


356. "siel oli pertti, sielä kevätettih" (kevätettiin eli pidettiin kevätleiriä, oma asuminen=vuodenaikojen mukaan asumista, vakinainen talvipaikka ja sen ympärillä 
olevat pyyntimajat).

357. "suveh otsin oli se pertti" (suvea eli etelää eli päivää kohti).

358. "toine toizele peräh ajetah" (peräkkäin ajaminen eli jutaaminen).

359 "nellä perehkundoa läksi yhteh matkah" (perhekunnittain jutaaminen, keskenään
sukua olevia perheitä).

360. "pakoitettih rahvaz joaman roadoh" (pakotettiin tien tekoon, "valtateiden" eli vallan teiden alkuperästä, omat tiet=polkuja ja vesiteitä).

361. "pagosija minul on jo katsottu" (pakosija eli piilopaikka, vrt. omituiset "sodat").

362. "mänit veäröä pajehta" (pajehta eli tietä).

363. "jos mänet oikeim patehin, niin kossut kotihis" (omat tiet=johtavat kotiin).

364. "järveh otsin" (järveä kohti rakennettu).

365. "rantah otsin kun oli se pertti heilä" (rantaa kohti rakentaminen).

366. "päiväh otsin on kodi" (päivää kohti).

367. "päiväzeh otsin on kodi" (päivää kohti rakentaminen, vrt. hautaaminen).

368. "osoau kotih" (osaa kotiin, tutuilla alueilla pysytteleminen).

369. "järvehpäi om pertti otsin" (otsin eli päin).

370. "kodi on jogehpäi otsin" (jokea kohti rakentaminen, rantalaisille vesi päivää
tärkeämpi).

371. "minne oli matassa sinne i mäni" (matkan suunnitteleminen ja toteuttaminen, omat matkat=johtavat outoihin metsiin, vesimatkat=oudoille vesille).

372. "meil vien kannandoa ei ole loitton" (veden kantaminen, veden läheisyyden tärkeydestä).

373. "vessel on olendukohtu hänel" (vesselä kohta).

374. "tämähän on oivam paikka eliä" (oivallinen paikka, hyvän kohdan löytäminen).

375. "täs kohti pidäv ojjustuo matkah suksiladuu myö" (omat ladut=itse tehtyjä=johtavat omiin paikkoihin, vieraat ladut=latukoneella tehtyjä=johtavat vieraisiin paikkoihin).

376. "pitkäm matkan tagani" (pitkät ja lyhyet matkat, vrt. omituiset "kilometrit").

377. "monta virstoa pitältä panimma" (ansoja metsään, vieraita "kilometrejä" edeltäneet vieraat "virstat", omaan päästäkseen täytyy suodattaa monta kerrosta vierasta).

378. "teältä kul läksi niin kotvan sitä sai soutoa plakuttoa" (vesitiet=omat tiet, 
oma liikkuminen=ei tuhoa ympäristöä).

379. "kembo sinne menöy, moizeh kohtah" (huonot kohdat, ihmisasumiseen kelpaamattomat, pyhitetään eläinten käyttöön).

380. "siitä samoin oli karsittu ta poalitettu jotta mistä osatah kävellä, kun käveltih metsällä" (karsikot ja pilkat, omia viittoja).


381. "hos kunne mänet kiukkanaizeh paikkah niin pualitetah, jotta ozuais toizengin
kerran sinne" (kiukkanaizeh=outoon paikkaan, pualitetah=merkitään pilkoin).

382. "pideä poalittoa, ku emmo toittsi yöksyiz männes" (ettei yöksyttäisi toiste,
yö=johtaa eksymiseen, parempi jatkaa aamulla).

383. "poalitusta myötem piti matata" (paalitusta eli pilkoin merkittyä polkua).

384. "Seämärveh meän joamat pajetah" (Seämärveh=Sydänjärveen, meän joamat
=meidän tiet, järvi asumisen keskipisteenä).

385. "sinn on juoni juostavoa, polku poimeteltavoa" (jaamat, juonet ja polut).

386. "pohjoizrannalla ei ole kylöä ni mimmoista" (omat "rakennuskaavat",
vastaranta=eläimille ja haltijoille pyhitetty).

387. "mejjän saaril on kaksi poigaa" (saarelaiset, omien "kylien" koosta).

388. "kylä om poikkeh voaroa" (vaaran toisella puolella, vrt. pyhinä pidetyt laet).

389. "meil oli miss oli meän koti, siin oli soari, poikki joven" (veden ääressä asuminen).

390. "mie siidä lausta poikki hiihin" (ladusta poikki hiihtäminen, pidetään vääränä,
oman liikkumisen pyhästä luonteesta).

391. "meidy polsitah, k emmo ole järven lähil" (syrjitään kauempana asuvia, järvien ympärille asettuneet suvut).

392. "Misin kyläs poltetah nurmie" (kaskiviljelyn outoudesta, vieraat kylät=vieraat elinkeinot).

393. "ennen kolmim polvin oli yhtes taloiz" (kolmea polvea yhdessä talossa, taloiksi kutsutut sukukylät).

394. "meän suoll on äijäldi polvikkahie puida" (jokaisella perheellä oma suo, oma metsä,
oma järvi, nykyään vieraassa omistuksessa, "edistyksen" luonteesta).

395. "keännäm polvet sinnepäi matkah" (matkaan valmistautuminen).

396. "jogi polvittelou" (polvittelee, vrt. sukupolvet, jokien mutkissa sijaitsevat asuinpaikat).

397. "luajin liskam puuh" (liskan, vrt. pilkan).

398. "punalmukses pidäy menn oigieh kädeh" (punalmuksesta=polkujen solmukohdasta,
oigieh kädeh=oikean käden puolelle, omaa tien neuvomista).

399. "punalmukses on kodi hänel" (vrt. risteyksessä, vierailta maistuvat r-alkuiset sanat).

400. "niittuloim puolez on hyvä kondu" (kontu=tila, talo, pelto).


401. "ollah puolez matkaz" (puolimatkan pyhittäminen).

402. "puolez matkaz ollah" (vrt. puolimatkassa sijaitsevat pyhäköt).

403. "päiväzeh päi puoli koiz" (päivän puoli ja pimeä puoli).

404. "ajetah hyö puoleh välih, i puolez väliz on mägi" (mäet=pyhäköiden paikkoja).

405. "puoliväli jäi käymätä" (puoliväli käymättä, pitkien taipaleiden varrella sijaitsevia uhripuita ja kiviä, alkujaan jutaamisreitin varrella sijainneita).

406. "mägiläzet ku mendih mettsäh ruadoh, maiduo otettih puzuh" (maitoa juovat mäellä asuvat kaskiviljelijät, vieraat asuinpaikat ja elinkeinot=miehet venäläisten jälkeläisiä).

407. "kaivuo pidäiz buurie" (pitäisi porata kaivoa, kaikki luonnonvastainen=vastahakoista, vierasta alkuperää, vrt. muuttaa veden ääreen).

408. "järvehpäihine ikkun" (järven katsomiseen, mieluisa asia).

409. "päiväh ezin om pertti" (esin eli kohti).

410. "päiväs sellin on kodi, ei päiv ottsah pasta" (päivään selin, oudoksuen).

411. "päiväzeh ezin on kodi" (päivän ystävät).

412. "päiväzeh otsin on kodi" (päivää kohti rakentaminen, emo-jumalattarista rakkaimpia).

413. "kyllä siin on talo päivänkämmenellä" (päivän kämmenellä, avoimella tai korkealla paikalla).

414. "päivämpaistamatoi kohtu" (ei sovellu asumiseen).

415. "tyttö tyyri moarikaine, aja tänne toarikaine, tälle puolle jokija, päiväm puolelle mäkijä" (perinteisiä asuinpaikkoja).

416. "sinne suari suajelo, kunne suaren puut näkyy, niin on meiän elom tääll, kuin on kaste heinän pääll" (saaressa asumisesta, uskotaan suojelevan asujia).

417. "tule, surma, suota myöte, tallaa talvitietä myöte" (suot tärkeitä talviteitä, kesällä upottavat).

418. "hyvä tässä on miesten olla, armas naisteni asuva, ei tässä syven syömät puutu,
juuven juomiset vähene" (asuinpaikan valinnasta).


419. "ne on asettunhek kalavetter rannale" (asettuneet kalavesien rannalle, esivanhemmat).

420. "onko täällä kalavia nuo järvet" (kalajärvien läheisyys, tärkeä tieto asuinpaikkaa valittaessa).

421. "minkälaine kalavuos oli ni sen jälkee siel oltii" (elettiin pyyntipaikalla, vanhempi elämänmalli=ruuan mukaan liikkumista).

422. "no ei tästä sinne oo kun kalikan nakkoos" (kalikan nakkaus, omat mitat=oikeista asioista, silmin nähtävistä, käsin kosketeltavista).

423. "se o siin meä kallos" (mäen kallossa eli rinteessä, talonpaikkoja).

424. "se äijän tupa ol simmotes jyrkkäs mäen kalttos" (kaltossa eli rinteessä).

425. "se on koko matka vähän semmosta myötäsen kalppaa" (myötäseen kulkeminen).

426. "eikös täälä olek kalsia nukkuak ku tuo pohjanem puhaltaa" (tuulensuojaisen paikan etsiminen, vrt. omituinen aukeille rakentaminen, pelto-suomi=pelto-ruotsi).

427. "ompa kalsiat huonhet" (vrt. tuuliseen paikkaan rakennettu).

428. "noon meilä nii kalttoset maat jokheen päin" (jokeen päin kallistuvat maat, 
jokien varsille asettuneet perheet).

429. "täst kamaralt ei lähetä, jos ei väkise pois ajeta" (hyvän kamaran löytäminen).

430. "kanervainem polku vaa" (johti kylään, omat kylät=pieniä sukukyliä, lähekkäin asuvia sukulaisperheitä, vrt. kärryteiden varsilla sijaitsevat, vieraiden asuttamat "verokylät").

431. "teä meije paikka on enemmä semmoist kankastavoa moata" (kangastavaa eli kangasmaata, jokaisella lempimaansa).

432. "kyllä suomen kansast on semmosia jokka kulkevat tasan" (kulkevat tasan eli alituiseen, perinteisen elämäntavan jäänteitä).

433. "se oli kaikki kantamisesa" (kaikki tuotiin kantamalla, metsäpolun päässä sijaitsevaan kotiin, tavaran keräämisen myöhäisestä alkuperästä).

434. "tiä elämine käyp nii raskaaks tällasessa paikassa missä kaikki tarpeet on kantosassa" (oikea paikka=tarpeet lähellä, väärä paikka=tarpeet kaukana).

435. "tulee niir raskaaks ku tuo vesiki on kantoses" (veden läheisyyden tärkeydestä).

436. "semmoinen kappeinem poloku" (johti kotiin, omat kodit=sijaitsevat omissa paikoissa, vrt. omituiset "kaava-alueet").

437. "onhan täst sinnek kappalem matkaa, ei se niil likeil ok kun näyttiä" (kappaleen matkaa, omat mitat=summittaisia).

438. "se oli kappaleessa talosta hete" (kappaleen matkan päässä, hetteet=omat kaivot).

439. "vahingonsiip kapsas ku pantih kuraponnih toi tupa, että se mätäm pija" (pantiin tupa kuraiseen paikkaan, puu ja kosteus=huono yhdistelmä).


440. "ei sinne ollut tietäkää, kulettiin kapulasiltaa tännes Sääskenkylää" (omat kylät
=sukukyliä, sääskestä polveutuvat).

441. "polokuja ja juntuja vain oli" (polut ja junnut, omat tiet).

442. "sinne ei oo mittää tietä ku pien karjaurtti" (urtti, vrt. ura).

443. "ei sinnet Tervalammille oum muuta tietä kun karjopoloku" (teiden myöhäisestä alkuperästä, verojen keräämistä varten rakennetut "valtatiet" eli vallan tiet, maksaa veroja=maksaa vieraiden asioiden yllä pitämisestä).

444. "Klaukkalam mäes tarttis ain olla karru ku tukkei viä" (mäellä asuvat Klaukkalat,
omat ja vieraat asuinpaikat).

445. "siel on karsikkaita, niitä rupiaa pian näkkyyn, niitä myöten ossaa kulukia" 
(karsikkaita=puita joista on karsittu oksia, viittoja tarvitsevat=eivät tunne metsää,
eivät tunne päivää).

446. "kuiva kuk karsikko" (metsään karsittu viittapuu).

447. "se on nii sorja se häne kartanuose paikka" (sorjan paikan löytäminen, helpompaa ennen vierasperäistä "maanomistusta").

448. "heittänyv vaij joir rannallek kartanomaan itelleen" (kartanomaan eli pihamaan, jokikansa ja järvikansa, Jokiset ja Järviset).

449. "aja kasus kylät suurenivat ja tulivat yhtee" (kylät suurenivat ja yhdistyivät).

450. "kyllä min oesir ruvennuh hyvin kattoen semmosellep paekallet talon tekkoon"
(liian karulle paikalle, jokaisella maalla ystävänsä).

451. "kylä ne oli jo kolmekkir ryssäv virstaa kaukana käynee" (vieraita kilometrejä edeltäneet vieraat virstat, omaan päästäkseen täytyy suodattaa monta kerrosta vierasta).

452. "tiän kauttek kyläär raha tuaraan" (teiden vieraasta alkuperästä, omituinen rahan kerääminen, "markkinatalous").

453. "siinol keihakka mökin paekka ihar rantaäpräällä" (mökin paikan valintaa).

454. "talo on keihkeellä kohti" (keihkeät kohdat).

455. "alako talo männikön syrjästä kellerteä" (mäntyjen syrjässä asujat, vrt. koivujen).

456. "ne on ne talot kun kontit naolassa kun ne kelluu siellä vaaran kuppeissa ja kylykiissä" (vaaroille rakentamisesta oudoksutaan, tuulisia paikkoja).

457. "kuivoa moata pit olla, se ei soakka olla suota eikä vesistä moata" (kuivalle maalle rakentaminen).

458. "tuossa kenkulaha se latokii sais olla ku muuvvala on niiv vetelee" (kenkku eli ympäristöään korkeampi kuiva maastonkohta).

459. "ompa siinä somalla kenkämällä talo" (kenkämille rakentaminen, kuivat kohdat).

460. "se oli ihan kennäm peäl" (kennään eli kumpareen päällä, kylä).

461. "heä laitto talluose siihe kenneäle" (talonsa kennäälle).


462. "ensi ol meijä talo ja sit siin kenneämmäl Tolki paikka" (meijän talo ja Tolkin paikka).

463. "tuo mökki sievällä niemellä kepottaa" (niemet=perinteisiä asuinpaikkoja, 
vrt. hautapaikkoja, omalle maalle hautaaminen, omien läheisyyteen).

464. "siin oliki nel kyllää yhes kerhos, joki voa välis" (neljä kylää yhessä kerhossa,
vieraista kylistä syntyneet vieraat kaupungit, "helsingfors", "tammerfors").

465. "paremp on tähe jäämää, ko kese uupumaa" (oman liikkumisen luonteesta, 
voimien mukaan).

466. "oli yö ja keskitaipaleella särky reki" (keskitaipaleella, taipale=kylien väli, 
vrt. taivaltaa, vrt. lainasana taivas).

467. "nin Hyämmäenkylä oli jaettus sillai kahteen kestipiiriin" (mäillä sijaitsevat kylät, useimmiten vieraiden perustamia).

468. "se on niih huonossa pohjukassa se niihen asuimpaekka, kun siihen ei piäse oekkeem misttääp päen kesäessä aekana" (omien asuinpaikkojen luonteesta, suojassa häiriöiltä,
vrt. jatkuvassa häiriötilassa elävät "city-ihmiset").

469. "kesäkenttä" (saamelaisten kesäinen asuinpaikka).

470. "niil on semmosep pikku kesäsiat" (saamelaisilla pienet kesäsiat meren rannalla,
vrt. talviasumukset sisämaassa).

471. "heil on kesäsija tuola puolen" (jokea, kesä ja talvisijat).

472. "siin on kesätuvat Viskailammir rannal" (kesätuvat, vuodenaikojen mukaan eläminen).

473. "sain minä kynttä kettoom pistee kun Lepolasta tulin vähättömän taipaleen" 
(vähättömän taipaleen).

474. "mikä vuoren voivuttaa, ketolaisen köyhyttää" (vuorelaiset ja ketolaiset, 
vrt. sukulaiskansa marien jakaminen vuorimareihin ja niittymareihin).

475. "kyl se kattoi ittelläs mökin paikan, maakin ympäril on paljast ketun multaa" 
(ketunmultaa eli punaruskeaa hiekkamaata).

476. "keveä väli" (helppokulkuinen taival).

477. "se puu niin katvaa" (katvaa eli varjostaa, puiden huomioon ottaminen talonpaikkaa valittaessa).

478. "meijänniim mua kun käypi tähäl Lammujjärvveej ja sitte kahtteel lamppiin" (järvien ja lampien lähellä asuminen, omat "ruokakaupat").